Hyvää itsenäisyyspäivää!
Meillä suomalaisilla on jälleen mahdollisuus viettää itsenäisyyspäivää itsenäisessä Suomessa.
Se on pienelle kansalle merkittävä saavutus ja edellytys sille hyvinvoinnille, josta olemme saaneet nauttia.
Suomen lähtökohdat nuorena valtiona olivat vaikeat. Sisällissodan jälkeen kansan kahtiajako oli paljon syvempi kuin ennen sotaa.
Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä maamme demokratia oli hauras.
Eduskunta alkoi kuitenkin säätää lakeja, joiden avulla köyhien asemaa parannettiin. Tavoitteena oli yhdistää kahtia jakautunut kansa.
Maailmansotien välisiä vuosikymmeniä värittivät niin Euroopassa kuin Suomessakin jyrkät vastakohtaisuudet ja poliittiset ääri-ilmiöt.
Hitler ja Stalin halusivat jakaa Euroopan omiin etupiireihinsä ja ryhtyivät toimeenpanemaan suunnitelmiaan sotatoimin.
Suomi säilytti talvi- ja jatkosodassa itsenäisyytensä, mutta siitä maksettiin erittäin kova hinta.
Monet sotaveteraanit vaikenivat kaikesta sotaan liittyvästä ikiajoiksi, eivätkä puhuneet sodasta koskaan lapsilleen.
Toisaalta monet ottivat kantaa siihen, että kansakuntana velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, ettei sotaa koettaisi enää koskaan.
Sotien jälkeen Suomea ryhtyivät rakentamaan sukupolvet, joiden työllä syntyivät hyvinvointivaltiomme rakenteet: kansanterveysjärjestelmä, lapsilisät, laaja yhdistys- ja urheiluseuraverkosto, kirjastolaitos ja lopulta myös peruskoulu.
He ymmärsivät, että sivistys, sosiaalipolitiikka ja talouspolitiikka kulkevat käsi kädessä: että koko kansa hyötyy, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus.
Tänään on kysyttävä: miten hyvinvointivaltio voi? Millainen maa Suomi on niille, joiden arki on kaikkein haurainta?
Millainen maa Suomi on yksinäisille, työttömiksi joutuneille, yksinhuoltajille, maahanmuuttajille? Entä mielenterveyspotilaille, köyhille, asunnottomille, vammaisille tai vähemmistöille?
Lapsiperheiden köyhyys on kasvussa. Kasvavat varallisuuserot ja pahoinvointi eivät saa muuttua arjeksi, jota emme enää kiireiltämme huomaa.
Veteraanisukupolvi ei ihannoinut sotaa, vaan rakasti rauhaa. He uskoivat siihen, että isänmaa on siellä, missä työtä tehdään yhdessä ja missä leipä jaetaan kaverin kanssa.
Maailmalla käydään edelleen taistelua vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Meidän on oltava solidaarisia, sillä vapaus ja itsenäisyys eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Vuosi 2022 käänsi niin Suomen kuin koko Euroopan perusturvallisuuden tunteen uuteen asentoon.
Naapurimme Venäjän hyökkäys toiseen naapurimaahansa Ukrainaan oli raakalaismainen teko, ja sota jatkuu yhä.
Kiitollisuus siitä, että olemme itsenäisiä ja saamme rakentaa maatamme rauhan oloissa demokratian ja tasa-arvon periaatteille tuntuu erityisen merkitykselliseltä, kun ajattelee tilannetta Ukrainassa, mutta myös lähi-idässä ja monessa muussa maailman kriisipesäkkeissä.
Tiesittekö, että Suomen turvallisuusstrategia sanoo:
“Kulttuuri on keskeinen ihmisen identiteettiä ja omanarvontuntoa muovaava tekijä. Vahva identiteetti lisää yhteisöllisyyttä ja kykyä sitoutua yhteisiin päämääriin.”
Jos joku epäilee, kuinka tärkeää kulttuuriperintö todella on, kannattaa katsoa Ukrainaan. Venäjän hyökkäyssota on systemaattisesti tuhonnut kulttuuriperintökohteita.
Kulttuuriperinnön tuho on isku suoraan ihmisten yhteisöllisyyttä vastaan. Se on yritys riistää kansalta sen juuret ja kertoa, ettei sen tarinaa ole koskaan ollut olemassakaan.
Sotaveteraanien ja jälleenrakentajien vakaumukseen kuuluivat sitkeys, sisukkuus ja solidaarisuus.
Suomalaiset ovat aina uskoneet yhteisvastuuseen – siihen, että kaveria ei jätetä.
Monen isovanhemmat, kuten omani, tekivät työnsä ilman mahdollisuutta koulutukseen.
Heidän nuoruutensa täyttyi ensin sodasta, sitten jälleenrakennuksesta ja työstä. Työstä, jota tehtiin käsillä ja hartiavoimin.
Nykyään tarvitaan ahkeruuden lisäksi myös koulutusta. Siksi oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toisen asteen koulutus olivat viime hallituskauden ehkä tärkeimpiä päätöksiä.
Tulevaisuudessa koulutus on yhä tärkeämpää. Teknologian kehitys ja tuottavuus vaativat korkeampaa koulutustasoa ja osaamista.
Siksi koulutustason nostaminen ja entistä useamman nuoren korkeakouluttaminen on Suomen tulevaisuudelle tärkeää.
Tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja se, että jokaisella nuorella on paikka yhteiskunnassa, ovat suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä.
Suomen perusarvoja ovat aina olleet ihmisarvon, tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden sekä luonnon kunnioittaminen.
Näiden arvojen varaan rakentuu hyvä Suomi. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Suomi on hyvä maa asua kaikille taustastaan riippumatta.
(Lyhennelmä puheestani Keravan kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2025 iltapäivällä Kerava-salissa)