Tänään eduskunnassa käytiin keskustelu perussuomalaisten välikysymyksestä nuorisorikollisuudesta. On tärkeää, että huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista sekä väkivallanteoista on jaettua.
Viime kuussa YLE uutisoi, että alle 15-vuotiaiden pahoinpitelyitä tullaan tilastoimaan tänä vuonna ennätysmäärä, jollei kehityssuuntaa saada kääntymään.
Väkivaltainen käytös, lisääntyneet päihdeongelmat ja jengiytyminen ovat asioita, joihin on puututtava heti ja kierre on saatava poikki.
Nuorilla on oikeus väkivallattomaan elämään. Kaikkeen väkivaltaan on puututtava, tekijät on saatava vastuuseen ja myös avun piiriin.
Keskustelua on koko syksyn ajan pyritty kääntämään vaatimuksiin koventaa rangaistuksia. Fakta kuitenkin on, että lasten ja nuorten pahoinvointia ei voida hoitaa rangaistuksilla.
Eriarvoistumiskehitykseen on puututtava
Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän tukea, jotta ylisukupolvinen syrjäytymisen kierre voidaan pysäyttää. Ongelmien ennaltaehkäisyssä tarvitaan laajempaa keinovalikoimaa. Keinojen tulee tähdätä eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseen.
Huono-osaisuus on tässäkin tapauksessa usein kasaantunutta: asiantuntijatiedon mukaan yhä harvemmat nuoret tekevät rikoksia, mutta rikosaktiiviset nuoret tekevät aiempaa enemmän rikoksia.
Kriminaalipolitiikka ja rangaistusten koventaminen ei ole toimivin ratkaisu, tanskalainen kriminologi, professori Sausdal, sanoo Helsingin Sanomissa.
Tanskan mallissa toimivat ja pitkäjänteiset ratkaisut liittyvät perheisiin, koteihin, asuinalueisiin, päiväkoteihin, kouluihin ja työpaikkoihin.
Sausdal nostaa esille kaksi seikkaa, joissa Tanska on onnistunut, mutta Ruotsi epäonnistunut: sosiaalipolitiikka ja hyvinvointipolitiikka.
Ruotsi ei ole panostanut maahanmuuttajien asuinalueisiin ja segregaation torjuntaan. Tanska on.
Perheiden palveluita on parannettava
Oppositiosta on vaadittu merkittäviä leikkauksia, joiden kohdentaminen sosiaaliturvaan tarkoittaisi, että huono-osaisuus näyttäytyisi yhä raskaampana taakkana yhä useamman lapsen ja nuoren harteilla.
Koronan aiheuttaman hyvinvointivelan jälkihoidon ollessa yhä kesken, tällaisten sosiaaliturvaleikkausta toteuttaminen olisi kohtalokasta monen lapsen ja nuoren tulevaisuuden kannalta. Toimia tarvitaan laajasti myös hyvinvointialueilla sekä kuntatasolla. Lapsiasiavaltuutettu on kertonut, että viranomaisten työnjako väkivaltaisen lapsen auttamiseksi on alueellisesti ”sattumanvaraista”, ja että koulujen välillä on huimia eroja.
Perheiden palvelut ja koulujen tukitoimet sekä nuorten pääsy päihde- ja mielenterveyspalveluiden piiriin on rakennettava hyvinvointialueilla niin, että oireilevan lapsen tarpeista voidaan ottaa heti kiinni.
Nuorten kasvun tuki tarvitsee yhteistyötä
Tärkeitä puuttumiskeinoja ovat esimerkiksi poliisin ankkuritoiminta ja exit-toiminta, joita tehdään yhteistyössä lastensuojelun ja nuorisotoimen kanssa.
Poliisin määrärahoja on tällä hallituskaudella lisätty. Samoin on korjattu edellisen hallituskauden koulutusleikkauksia, ja lisätty määrärahoja kaikille koulutusasteille.
Oppivelvollisuuden laajentaminen auttaa ottamaan koppia nuorista koulutuksen nivelvaiheissa. On myös harrastustoiminnan Suomen malli, jossa jokainen lapsi ja nuori taustastaan riippumatta voi toteuttaa itseään ja löytää ystäviä.
Yhteiskunnallinen tarve nuorten kasvua, kehitystä ja turvallisia elinoloja tukevalle nuorisotyölle on kasvanut. Nuorisotyön rahoituksen tasoa on nostettava, koulunuorisotyöhön on lisättävä resursseja, tarve sille on aivan ilmeinen.
Tuen ja palveluiden saatavuus on tietenkin oleellista maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kohdalla, jotka korostuvat poliisin mukaan alaikäisten väkivaltarikoksista epäiltyjen joukossa. Hallituksen toimet kotoutumisen palveluiden kehittämiseksi ovat tärkeitä.
Eduskunnan käsittelyssä olevassa kotoutumislain uudistuksessa esitetään valmisteltavaksi kunnan kotoutumisohjelma, jolla tuetaan työllistymistä, kielitaitoa ja osallisuutta.
Meidän on myös muistettava, että aivan oleellista on suomalaisen yhteiskunnan asenteiden muuttaminen: arkipäiväinen rasismi ja kiusaaminen tuottavat lapsille ja nuorille erillisyyden kokemuksen, jonka vaikutukset ovat väistämättä haitallisia niin nuorelle itselleen kuin koko yhteiskunnallemme.