Orpo-Purran hallituksen populistinen kriminaalipolitiikka on keskittynyt rangaistusten koventamiseen ja vankeusrangaistusten lisäämiseen ja pidentämiseen. Vankimäärä kasvaa jatkuvasti, vaikka vankilat ovat jo ennestään täynnä.
Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla vankiloiden työntekijöille tehdystä kyselystä, jossa kysyttiin vankiloiden turvallisuustilanteesta. Kyselyyn vastanneet olivat lähes yksimielisiä siitä, että turvallisuus on heikentynyt vankiloissa 2020-luvulla.
”Tilanne ei ole enää turvallinen vangeille eikä henkilökunnalle.”
”Vankien ja henkilökunnan turvallisuutta ei enää mitenkään pystytä takaamaan. Vankeja on jo liikaa ja henkilökuntaa aivan liian vähän.”
”Tikittävä aikapommi.”
”Yliasutettua vankilaa on todella vaikea pitää hallinnassa.”
Rikosseuraamuslaitos on pitänyt vankiloiden yliasutustilannetta vakavana. Turvallinen käyttöaste olisi 90 %, mutta se ylittyy kaikissa suljetuissa vankiloissa. Keskimääräinen käyttöaste oli vuoden alussa 116 %.
Istuin aiemmin eduskunnan lakivaliokunnassa, joka seuraa mm. kriminaalipolitiikkaa. Vierailin myös itse viime vuonna Keravan, Jokelan ja Oulun vankiloissa tutustuakseni paikan päällä vankiloiden tilanteeseen ja kuullakseni työntekijöiden näkemyksiä. HS:n kyselyn karut tulokset eivät tulleet yllätyksenä, vaan vahvistavat kuvaa, jonka olen vankiloiden tilanteesta saanut.
Vankiloiden turvallisuuden lisäksi tämä uhkaa vankiloiden kuntouttavaa työtä, joka on elintärkeää uusintarikollisuuden ehkäisyn ja rikoksettomaan elämään valmistamisen kannalta. Näiden tulisi olla kriminaalipolitiikan päätavoitteita.
Vankeusrangaistukset ovat yhteiskunnalle kalliita, ja pahimmillaan haitat ylittävät hyödyt. Jos edes perusturvallisuutta niin vangeille kuin työntekijöille ei pystytä takaamaan, ei vankila kykene toteuttamaan tehtäviään.
Vasemmistoliitto on esittänyt asiasta kritiikkiä myös eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä. Nyt oikeusministeriön pientä hallinnonalaa uhkaavat jälleen hallituksen uudet leikkaukset, vaikka niin oikeudenkäyntien keston kuin puuttuvien vankipaikkojen ja työntekijävajauksen vuoksi kaivattaisiin päinvastoin huomattavia lisäresursseja.