Unohdetaan leikkuulauta. Toisenlainen rakenneuudistus on mahdollinen!

Talouden elvytysvaatimukset on budjettiriihen koittaessa lakaistu mediassa kriisipuheen ja vastikkeellisuuden vaatimusten alle. Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen ovat ilmoittaneet lukuisia kertoja, ettei vyönkiristyksille ja kipeille leikkauksille ole vaihtoehtoa. Nyt tarvitaan kuulemma talkoohenkeä ja rakenneuudistuksia. Jostain syystä rakenneuudistus- ja kriisipuheilla tarkoitetaan vain leikkauspolitiikkaa.

Kriisipuheet eivät huomioi eurooppalaista sosiaalista kriisiä, joka kärjistyy työttömyyden ja syvenevän köyhyyden kohdatessa yhä useampia niin etelässä kuin täällä pohjoisessakin. Eikä vastikkeellisuuden vaatimus koske yritysmaailmaa, jonne on valitettavasti luvattu miljardiluokan veronkevennyslahja yhteisöveroalen muodossa, ilman minkäänlaisia työllistämistakuita.

Shokkisopeutusta

Pääministerin isännöimässä Heurekan talousfoorumissa alleviivattiin kriisitietoisuuden sanomaa. Kriisipuheella on poliittinen tarkoitus. Sillä pyritään pelottelemaan ja ajamaan läpi shokkimenetelmällä oikeistolaisia talousuudistuksia, kuten heikennyksiä julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan sekä duunareille palkankorotusten sijaan nollalinjaa.

Kataisen mukaan ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä talouden vaikeaan tilanteeseen, sillä syyllisiä ovat kuulemma kaikki. Oh-hoh! Finanssikriisi, pankkikriisi ja eurokriisi eivät todellakaan ole tavallisten kaduntallaajien, vaan talouseliitin syytä. Talouskriisien osalta pienituloisella pätkäduunarilla, opiskelijalla tai eläkeläisellä ei ole mitään hyötyä peiliin tuijottamisesta, sillä he eivät ole keinotelleet pörsseissä luoden kriisiä.

Elvytys vai lama?

Vielä elokuun alussa esille pääsivät näkemykset, joiden mukaan reilu elvytyspolitiikka on ainoa keino pelastaa Suomi vajoamasta lamaan. Jos talouden kaikki keskeiset osat päästetään supistumaan, kokonaistuotanto ei voi kuin supistua. Siksi nyt kokoomuksen etunenässä vaatimat kansalliset säästötalkoot ovat järjetön vaatimus, joka vain syventää kriisiä.

“Kaikesta tästä kriisipuheesta huolimatta Suomi on kaikilla mittareilla euroalueen vahvin valtiontalous,” totesi myös työeläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander Ylen Ajankohtaisen Ykkösen haastattelussa. Leikkauspolitiikan tuhoisuudesta talouden taantuman tai laman oloissa puolestaan ovat varoittaneet lukuisat taloustieteilijät.

Mikäli emme halua viedä Suomea syvenevään lamaan, samaan aikaan, kun muun Euroopan talous osoittaa jo hienoisia kasvun merkkejä, ei ole järkevää lähteä leikkauslinjalle ei valtion, eikä kuntienkaan budjeteissa.

Kuntien ahdinko pahenee

Kunnat ovat kantaneet ison taakan valtion tekemistä julkisen talouden sopeutustoimista alentuneina valtionosuuksina. Kuntatalous on ongelmissa, sillä samalla kun valtionosuudet pienenevät ja verotulot ovat kääntyneet laskuun, sosiaali- ja terveysmenot ovat taantuman ja työttömyyden kasvun seurauksena kasvussa.

Keravallakin puhutaan jälleen menojen leikkauksista, henkilöstösäästöistä ja investointien mahdollisesta lykkäämisestä. Sama virsi, elettiin sitten nousukautta tai laskukautta.

Koska Kerava on jo entuudestaan tuottanut palvelunsa kymmenenneksi halvimmalla koko Suomessa, on hankalaa löytää karsintakohteita palveluista, jotka jo entuudestaan on viritetty äärimmisen kireälle.

Tottakai palvelut kannattaa tuottaa taloudellisesti, mutta samalla on huolehdittava myös palveluiden laadusta ja mahdollisen tehostamisen sosiaalisista, terveydellisistä ja ekologisista vaikutuksista. Mikäli kuntien velvoitteita palveluiden tuottamisessa aiotaan karsia, olisi viisainta tehdä terveyspalveluiden siirto valtion hoidettavaksi, jotta voidaan taata terveyspalveluiden tasa-arvoinen saatavuus.

Lisäleikkaukset kuntien valtionosuuksiin johtaisivat heikoimmassa asemassa olevien kurjistamiseen ja kuntien rakennusinvestointien peruuntuessa heikentäisivät myös työllisyystilannetta entuudestaan. Kuntien ajaminen ahdinkoon ei ole vastuullista politiikkaa.

Vaihtoehtoja kriisipaniikille on

Vasemmiston tehtävänä on haastaa kriisipanikointi ja tehdä hallituksessa politiikkaa, joka luo työtä ihmisille. Uudet työpaikat eivät kuitenkaan synny eläkeikää korottamalla tai reaalipalkkoja leikkaamalla. Vasemmiston tulee nostaa pöydälle vaatimus täystyöllisyydestä ja ajaa laajaa elvytysohjelmaa. Valtiovarainministeriön esitykset elvytyksestä ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä.

Työmarkkinakierroksella vasemmiston on tuettava työntekijöiden vaatimusta palkankorotuksista, joka on ainoa tapa kasvattaa kotimaan kulutuskysyntää ja vahvistaa veropohjaa. Nollaratkaisuun ei duunareiden kannata suostua, kun ostovoima on hintojen nousun vuoksi muutoinkin heikentynyt.

Toisenlainen rakenneuudistus on mahdollinen

Nyt peräänkuulutetaan rakenneuudistuksia, ja valtiovarainministeriön listoilla ovat kaikki mahdolliset heikennykset, lähtien kotihoidontuen ja päivähoidon leikkauksista. Olisikin jo aika miettiä todellisia rakenneuudistuksia palveluiden leikkaamisen sijaan.

Yksi tärkeimmistä rakenneuudistuksista pitäisi tehdä valtion tulopohjan turvaamiseksi ja se tapahtuisi verotuksen rakenteita uudistamalla, jossa kaikki erilaiset palkka- ja pääomatulomuodot olisi saatava yhtenäisen tasa-arvoisen progressiivisen verotuksen piiriin niin valtion kuin kuntienkin verotuksessa.

Päivähoidon leikkaamisen sijaan sen rahoitusta voitaisiin vahvistaa siirtymällä voimakkaamin porrastettuihin päivähoitomaksuihin ja lisäämällä muutama porras korkeampiin tuloluokkiin. Kotihoidontuen leikkaamisen sijaan olisi järkevää siirtyä vanhempainvapaiden 6+6+6-järjestelmään ja uudistaa vanhempainvapaiden rahoitus niin, että kaikki työnantajat osallistuisivat niiden kustannuksiin nykyistä tasaisemmin.

Kuten Taloussanomien Jan Hurri kirjoitti, työvoiman liikkuvuus ja työn perässä muuttaminen ovat rakenneuudistuspuheiden vakiosisältöä, mutta yhteys asuntojen ja asumisen kalleuteen Suomen tärkeimmillä työmarkkinoilla jää usein puheiden sivulauseisiin tai niiden ulkopuolelle. Tiiviin rakentamisen asemesta hujan hajan pitkin pääkaupunkiseutua ripoteltu rakentaminen on hajauttanut asumista ja työpaikkoja eri puolille pääkaupunkiseutua miten sattuu. Huonosti hoidettu asuntopolitiikka on tehnyt alueesta kansainvälisten vertailujen esimerkin tehottomasta yhdyskuntarakenteesta.

Metropolihallintoa siis tarvitaan yhdyskuntasuunnittelun tueksi, riippumatta siitä, miten kuntauudistukselle käy. Myös uudelle monipuoliselle yhteiskunnalliselle asuntotuotannolle olisi kysyntää, jotta syntyisi todellinen vaihtoehto kalliille omistusasumiselle ja vuosikymmenien velkaorjuudelle pankkien vallan alla.

Jaa:

One Response to “Unohdetaan leikkuulauta. Toisenlainen rakenneuudistus on mahdollinen!

  • Tasa-arvo kunniaan
    6 vuotta ago

    Juuri näin. Rakenneuudistusta tarvitaan varmaankin tehottomaan kuntarakenteeseen, mutta ennen kaikkea VEROTUKSEEN. Palkkatulojen progerssiota tulee kiristää ainakin 5000 € / kk palkkatuloista ylöspäin. Verokaton voi hyvin suurimpien tulojen osalta nostaa 70%:iin. On siis täysin käsittämätöntä, että Matti Vuorian kkpalkka, kun hän hoitaa työntekijöiden eläkerahoja Varmassa on yli 757 000 /v eli n. 63 000 / kk ! Samasta työstä Kevan johtaja Merja Ailus saa vaan vaivaiset 251 000 / v. Samaa progressiota tulisi soveltaa tietysti myös kaikkiin pääomatuloihin. Nämä päätökset eivät veisi yhtään työpaikkaa vaan tosi niitä paljon lisää – siis julkiselle sektorille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *