Toivon kylmästi puhaltavista oikeistotuulista huolimatta vähälumista vappujuhlaa meille kaikille!
Vaaleista on nyt lähes päivälleen kuukausi. Mennyt kuukausi on merkinnyt pettymyksen käsittelyä sekä puolueelleni Vasemmistoliitolle että itselleni.
Vasemmistoliitto kärsi vaalitappion. Me menetimme viisi kansanedustajan paikkaa.
Myös Keravan kannalta on harmillista, että kaupungistamme ei tällä kertaa ole kansanedustajaa.
Itse kiitän lämpimästi tuesta omia äänestäjiäni.
Sain 2550 ääntä. Oma äänimääräni ei siis laskenut, mutta tällä kertaa se ei riittänyt eduskuntapaikkaan asti.
Suhdanteet olivat tällä kertaa sellaiset.
Oikeistotuulet puhalsivat. Edessä on todennäköisesti kovat ajat pieni- ja keskituloisille, jos ne linjat toteutuvat, joilla voittaneet puolueet kampanjoivat vaaleissa.
Edelliseltä eduskuntakaudelta olisi kerrottavana monia hienoja Vasemmiston onnistumisia, esimerkiksi oppivelvollisuuden uudistaminen ja perhevapaauudistus. Suuria uudistuksia, jotka meidän ministerimme valmistelivat ja jotka me veimme läpi. Uudistuksia, jotka parantavat tasa-arvoa.
On kuitenkin mietittävä, miksi onnistumiset eivät puhutelleet äänestäjien valtavirtaa. Enemmistö halusi jotain muuta.
Itse olen kääntänyt pohdinnassani katseen menneen vaalikauden keväisiin. Kriiseihin, jotka saapuivat joka ikinen kevät.
Koronakriisiin, joka kohteli kaltoin monia. Julkisen sektorin työntekijät, eturintamassa sosiaali- ja terveysalan työntekijät olivat koronan vastaisen taistelun kärjessä. He ovat tästä huolimatta yhä palkkakuopassa – ja heidän työtaisteluilla hankkimiensa palkankorotusten todellinen vaikutus on uhattuna inflaation myötä.
Seuraavat keväät toivat mukanaan seuraavia kriisejä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Nato. Sodan syttymistä seurannut energiakriisi.
Inflaatio. Koronan jälkihoito. Nuorison syvenevä pahoinvointi ja mielenterveyskriisi. Hoitoalan kriisin ratkominen. Moni asia oli vielä kesken, kun myös hintojen nousu alkoi iskeä yhä isompaan kansanosaan.
Ymmärrän hyvin, miltä korkea bensan hinta ja kallistunut sähkön hinta tavallisen töihin autolla ajavan ja omakotitalossa kehyskunnassa asuvan perheen arjessa tuntuvat.
Tähän saumaan populistinen oikeisto iski. He syyttivät kovaäänisesti hintojen noususta hallitusta, vaikka syyt ovat globaalit ja hintojen nousu muualla Euroopassa on ollut vielä Suomea kovempaa.
Ihmiset ovat olleet peloissaan ja pettyneitä siihen, että energian hintaa alaspäin kompensoivista toimista huolimatta arki on aiempaa kalliimpaa ja vaikeampaa.
Eduskunnassa viime vuonna päättämämme tukitoimet energian hintaan eivät kohdentuneet riittävästi pienituloisille, jotka tukea eniten tarvitsisivat. Sähköyhtiöt pääsivät mellastamaan liian pitkään, ja tekemään jättivoittoja sähkönhinnan nousulla.
Inflaatio on lisäksi nostanut muutenkin hintoja, myös ruoan ja asumisen hintaa. Hintojen noustessa tavallisten työssäkäyvien ihmisten on aiempaa vaikeampaa tulla toimeen. Silti Fortumin kaltaiset suuryritykset haluaisivat nyt maksaa isoja bonuksia johtoportaalleen, kun muiden työntekijöiden palkkioita pienennetään.
Työssäkäyvien köyhyys lisääntyy – Tilastokeskuksen tietojen mukaan palkansaajien reaaliansiot laskivat viime vuonna eniten yli 60 vuoteen.
Tiedämme myös, että yleisestä asumistuesta on tullut entistä selvemmin työssäkäyvien pienituloisten tuki. Jokaisen työssäkäyvän tulisi myös palvelualoilla saada riittävä palkka, jolla tulla toimeen. Työntekijämaksujen, eli ns. KIKY-maksujen siirtäminen takaisin työnantajille olisi tässä ostovoiman heikentymisen tilanteessa ollut oikea teko.
Nyt olisi työnantajien vuoro joustaa. Tätä me emme saaneet hallituksessa viime vuonna läpi. Eivätkä nyt hallitusta muodostavat puolueet ole valmiita tähän sitoutumaan, kun asiaa on heiltä kysytty.
Suomi on saamassa oikeistohallituksen, joka on suomalaisessa poliittisessa historiassa ehkä oikeistolaisempi kokoonpanoltaan, kuin yksikään hallitus yli sataan vuoteen.
Suomessa on ollut yleensä tapana muodostaa laajapohjaisia hallituksia, joissa on mukana puolueita poliittisen kartan eri reunoilta, mutta nyt maamme on saamassa puhtaasti oikeistokonservatiivisen hallituksen.
Näin siis mikäli Säätytalolle neuvottelemaan suuntaava kokoomuksen, perussuomalaisten, rkp:n ja kristillisdemokraattien kokoonpano kykenee saamaan aikaan yhteisen hallitusohjelman ja sen myötä hallituksen.
Hallituskokoonpano toteuttaa vaaleissa mitattua kansan tahtoa, sillä oikeistopuolueet voittivat vaalit. Nyt on heidän vuoronsa kantaa vastuuta ja näyttää millaista politiikkaa he toteuttavat.
Kokoomuksen tavoittelemat kuuden miljardin menoleikkaukset eivät kuitenkaan ole mahdollisia ilman leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen ja sosiaaliturvaan.
Ihmiset voivat koronavuosien jälkeen huonosti. Seuraavan hallituksen pitäisikin päinvastoin leikkauslistojen laatimisen sijaan vahvistaa hyvinvointivaltiota.
Olisi erittäin tärkeää jatkaa työtä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamiseksi sekä työvoimapulaan vastaamiseksi. Juuri käynnistyneet hyvinvointialueet kärsivät vielä siirtymäajan ongelmista ja mm. hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden henkilöstöpulasta. Nyt ei ole todellakaan järkevää ryhtyä leikkaamaan Hyvinvointialueiden rahoitusta. Se heikentäisi tilannetta entuudestaan.
Myös taloustieteilijä Sixten Korkmanin on todennut, että kuuden miljardin sopeutus mitoitettuna vain yhdelle nelivuotiselle hallituskaudelle on liian nopea, liian kireä ja tuottaisi mittavaa inhimillistä kärsimystä sekä taloudellista vahinkoa. Sopeutustakin tarvitaan, mutta sitä pitäisi tehdä maltilliseen tahtiin ja esimerkiksi tiivistämällä veropohjaa.
Tulossa on siis todennäköisesti erittäin kylmää kyytiä, mutta leikkauslistat ja hyvinvointivaltion romuttaminen eivät tule menemään läpi ilman protesteja.
Vasemmisto ei tule olemaan oppositiossa hiljaa. Kovaa ääntä tulee varmasti pitämään myös AY-liike sekä koko kansalaisyhteiskunta.
Tässä poliittisessa tilanteessa, jossa elämme, on tärkeää pysähtyä niiden arvojen äärelle, jotka kannattelevat ja yhdistävät koko vasemmistoa ja työväenliikettä. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus.
Kysymys on siitä, miten kohtaamme aikamme oikeasti suuret yhteiskunnalliset kysymykset — jotka ulottuvat kauas eduskunta- ja hallituskausien yli: ilmastonmuutoksen, luontokadon, väestön ikääntymisen, teknologisen kehityksen, työn murroksen.
Miten rakennamme kaikkien ihmisten hyvinvointia parantavan — ei heikentävän — vaan aidosti parantavan yhteiskunnan?
Paremman kaikille, ei harvoille.
Hyvää työväen juhlapäivää ja kevättä!
Hyvää vappua!
Vappupuheeni Työväen vappujuhlassa Keravan Aurinkomäellä 01.05.2023