Tänään on vietetty lapsen oikeuksien päivää. Päivän teemana on ollut lapsen oikeus lepoon, leikkiin ja virkistykseen. Lapsen oikeudet ovat itse asiassa aikuisten velvollisuuksia. Lasten vanhempina, harrastusten järjestäjinä ja vaikuttajina meidän on muistettava kuunnella lasten mielipiteitä niin koulun kuin vapaa-ajankin asioista.
Lapsiasiavaltuutetun tuoreessa kyselyssä lapset jakautuivat harrastusten osalta kahteen ryhmään. Etenkin pienillä paikkakunnilla lapset ja nuoret toivoivat monipuolisempia mahdollisuuksia, parempia liikuntapaikkoja ja nuorten kokoontumistiloja. Mutta pieni osa lapsia toi esille myös harrastusten liian suorituspainotteisuuden. Vastaajina oli yli 600 ala- ja yläkoululaista.
Mielestäni myös lapsia on kuultava, kun täällä Keravalla puhutaan taloudellisten säästöjen hakemiseksi mahdollisista luokkakokojen kasvattamisista ja jopa koulujen sulkemisista ensi vuonna. Lyhytaikaisilla säästöillä voi olla pitkäaikaisia ja kalliita seurauksia, jos lasten ja nuorten turvallinen oppimisympäristö lähikouluissa romutetaan.
Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan 18. Nuorisobarometri vahvistaa jo edellisissä barometreissa tehtyjä havaintoja siitä, että nuorten luottamus poliittisiin instituutioihin ja demokratian toimivuuteen on lisääntymässä. Vaikka vaikuttamishalut ja toiminta oman kunnan kehittämiseksi ovat vahvistuneet, nuorten kokemukset omista vaikuttamismahdollisuuksistaan kotikunnassa eivät ole korkealla tasolla. Vain yksi vastaaja viidestä pitää nuorten aitoja vaikuttamismahdollisuuksia riittävinä. Myöskään nuorten kokemukset oman kuntansa tai kaupunkinsa päättäjien suhtautumisesta nuoriin vaikuttajina eivät ole mairittelevia. Vain joka kuudes arvioi päättäjien pitävän nuoria varteenotettavina keskustelukumppaneina kaikissa tai lähes kaikissa asioissa.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Vuoden aiheena on lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Aionkin selvittää valtuustokauden alkaessa tammikuussa 2009 miten tämä lapsen oikeuksien teemavuosi on huomioitu Keravalla ja mitä kehitettävää täällä meillä asian tiimoilta olisi muutoinkin kuin teemavuoden nimissä.
Aloitettuani tänään vanhempainvapaiden ja lomien jälkeen jälleen palkkatyöt, sain luottavaisin mielin jättää lapseni hyvään hoitoon keravalaiseen kunnalliseen päiväkotiin. Onneksi päiväkotipaikka löytyi, vaikka alun perin luvattu perhepäivähoitopaikka ei suunnitelmien mukaan toteutunutkaan. Keravalla on siinä suhteessa asiat hyvin, että kaikille päivähoitoa tarvitseville lapsille on saatu hoitopaikka järjestettyä, vaikkei aina lähipäiväkodissa, niin meidänkin tapauksessa seuraavaksi lähimmässä. Oma luottamukseni kyseiseen päiväkotiin perustuu toisaalta siihen, että olin itse viikon verran lapseni mukana ”harjoittelemassa” siellä ennen kuin hän varsinaisesti jäi hoitoon – sekä toisaalta siihen, että olen itsekin pienenä ollut samassa päiväkodissa ja viihdyin mainiosti.