Osallistuin 11.10. EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden tapahtumaan, Stop köyhyys -seminaariin Keravalla. Mukaan oli kutsuttu KUUMA-kuntien ja Vantaan sekä Hyvinkään kunnallisia päättäjiä ja sosiaalityön ammattilaisia. Meitä kuntapäättäjiä oli tilaisuudessa surullisen vähän.
Köyhyysrajan alapuolella elää EU:ssa 84 miljoonaa ihmistä, joista 900 000 Suomessa. Keski-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Sosiaalitaidon Petteri Heino kuvasi alueemme hyvinvointia kahtiajakautuneeksi. Keski-Uusimaa on Suomen vauraimpien alueiden kärkeä, mutta samaan aikaan meillä on huomattavan paljon toimeentulotuen varaan joutuneita suhteessa asukaslukuun.
Pienituloisten yksinhuoltajaperheiden määrä kasvaa radanvarsikunnissa. Lapsiperheiden etuuksien taso on laskenut Suomessa koko ajan 1990-luvulta lähtien. Nykyisellään tuet eivät riitä kompensoimaan kasvaneita elinkustannuksia. Lisäksi lastensuojelu on ruuhkautunut. Järvenpäässä ja Keravalla on selvästi koko maan keskiarvoon nähden suuri joukko koulupudokkaita. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat alueemme ilmiöitä. Kelan erikoistutkijan Mikko Niemelän mukaan sadattuhannet suomalaislapset elävät köyhyydessä. Lapsiköyhyys ja tuloerot ovat jälleen 1970-luvun tasolla.
Pelkkä puhe köyhyydestä ei muuta mitään, mutta syksyisin, kun kunnissa mietitään budjetteja ensi vuodelle, on hyvä hankkia tietoa päätöksentekonsa taustalle. Ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja perhetyöhön tulisi myöntää lisärahaa, samoin ennaltaehkäisevään päihde- ja mielenterveystyöhön sekä työllistämistoimiin. Ratkaisun avaimet eivät ole yksin kuntapäättäjillä, vaan eriarvoistuminen ja syrjäytymiskehitys olisi otettava vakavasti myös Suomen hallituksessa. Kuntien valtionosuuksia verotuloista on lisättävä ja verotusta tulee uudistaa siten, että otetaan lähtökohdaksi verotuksen kohdentaminen maksukyvyn mukaan.
Leipäjonojen piti olla 1990-luvun ohimenevä ilmiö. Kun julkisten turvaverkkojen ulkopuolelle jää yhä suurempi joukko ihmisiä, palataan vähitellen 1800-luvun hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Tämän torjumiseksi on alettava tietoisesti purkaa leipäjonoja perusturvauudistuksen avulla. Perusturva on korotettava sille tasolle, että se riittää elämiseen myös pääkaupunkiseudulla. Tukiviidakko voitaisiin korvata 750 euron yhtenäistetyllä perusturvalla, jonka piiriin kuuluisivat työttömät, pienintä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä opintorahaa, kotihoidontukea ja yrittäjien starttirahaa saavat. Köyhyyden torjuntaan tarvittaisiin myös vahvempaa työllisyyspolitiikkaa, sillä korkea työttömyys on vakavin inhimillinen ja taloudellinen tulevaisuuden uhka.
Lisäksi asunnottomuus on kasvussa. Keravalla on lähes 500 hakijan jono kaupungin vuokra-asuntoihin ja hakijoista 40 on täysin vailla asuntoa. Asunnottomien yössä 17.10. kuulin Keravan Suojakotiyhdistykseltä, että keravalaisista asunnottomista merkittävä osa on nuoria, vain hieman yli parikymppisiä. Sosiaalipolitiikka näyttäytyy Suomessa yleensä pelkkänä kustannustekijänä. Sitä ei ole nähty sosiaalisen ja inhimillisen pääoman varmistajana. Tarvitaan asennemuutos. Meillä ei ole varaa hylätä nuoria.
Pia Lohikoski
Keravan kaupunginvaltuutettu,
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston 1. varapj
(kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keski-Uusimaan Puheenvuoropalstalla 21.10.2010)