1918 nuorten punaisten kapinahenki elää yhä kansannousuissa ja protesteissa

Suomen sisällissota, luokkasota tai kansalaissota – monia nimiä käytetään – käytiin työväenliikkeen punakaartien ja porvariston valkokaartien välillä 27.1. – 16.5.1918.

Taustalla oli luokkayhteiskunnan epätasa-arvoisuuden kärjistyminen, kesällä 1917 tapahtunut sosialistienemmistöisen eduskunnan hajottaminen, Venäjän vallankumous, marraskuussa käyty suurlakko ja elintarvikepula. Punakaarti miehitti 27.1. Helsingin virastot ja asetti uuden hallituksen, kansalaisvaltuuskunnan. Työväen vallankumous sai vastaan vanhojen vallanpitäjien vastarinnan, Mannerheimin Vaasasta johtaman Suomen senaatin valkokaartin.

Keravan kahakka 31.1.1918

Punaiset hallitsivat pääosin Etelä-Suomea. Uudellamaalla Sipoon, Porvoon ja Loviisan seudut olivat jääneet valkoiseksi saarekkeeksi punaiseen valta-alueeseen.

Tammikuun 30 p:nä Porvoossa valkoiset joukot päättivät odottelun sijaan tarttua toimeen ja hyökätä Tuusulan pitäjään, Keravalle. He olivat kuulleet Keravan työväentalolla olevan suuren asevaraston, joka olisi arvokas lisä valkoisille. Samoin he arvelivat pääradan katkaisemisen auttavan Mannerheimin joukkojen toimintaa.

Tammikuun 31 p:n aamuna klo 7 alkoi hyökkäys Keravan asema-aluetta vastaan. Yllätyshyökkäys ei onnistunut, koska hyökkääjä kohtasikin varuillaan olevan, puolustukseen valmistautuneen punaisen joukko-osaston. ”Porvoon valkoisten esikunta” ei ollut osannut pitää hyökkäyssuunnitelmaa omana tietonaan, vaan jo 30 p:n iltana koko Porvoo puhui seuraavana päivänä suoritettavasta sotaretkestä, ja Porvoon punaiset kiiruhtivat toimittamaan tietoa Keravalle.

Parin tunnin taistelun jälkeen valkoiset perääntyivät. Aikalaislähteiden mukaan 5 valkokaartilaista kaatui ja 9 haavoittui, joiden lisäksi punaiset saivat vangiksi 4 valkoista. Punaisia kaatui omien ilmoitustensa mukaan 6 ja haavoittui 5.

Runoilija-kansanedustaja Kujalan kohtalo

Sisällissota vaati yhteensä noin 37 000 uhria. Heistä noin 80 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi teloituksissa sodan loppuvaiheissa ja etenkin vankileireillä sodan päätyttyä. Tuusulasta vietiin punaisia pääosin Tammisaaren vankileirille.

Näihin vankeina kuolleisiin Tuusulan punaisiin kuului myös kansanedustaja Juho (Jussi) Kujala (29. elokuuta 1878 Porvoo – 1. heinäkuuta 1919 Helsinki). Hän oli työväenliikkeen puhuja, lehtimies, kansanedustaja ja kirjailija. Hänet tunnettiin myös nimimerkillä Laulajapoika. Kujalan kirjoittamista runoista tunnetuin lienee vuodelta 1908 oleva ”Laulu Laukon häädöistä”.

Tuusulassa asunut Kujala toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914 ja 1917. Hänet vangittiin Suomen sisällissodan jälkeen ja hän kuoli vankeudessa Sörnäisten kuritushuoneessa 1. heinäkuuta 1919.

Neljännes Tuusulan punauhreista nuoria alle 20-vuotiaita

Sotasurmat -projektin, joka käsitteli vuosien 1914–1922 sotaoloissa surmansa saaneita ja keräs heidän tietojaan, tilastoista löytyy 219 tuusulalaista, joista 8 oli naisia. Näistä reilusta parista sadast menehtyneestä tuusulalaisesta yli puolet oli alle 30-vuotiaita, ja peräti neljännes koko joukosta oli alle 20-vuotiaita nuoria.

Punakaartilaiset olivat siis valtaosaltaan nuoria tehtaalaisia, rautatieläisiä, maatyöläisiä, sekatyömiehiä ja palvelijattaria, joiden unelmana oli luoda sosialismin jaajan hengen mukaisen aatteen innoittama uusi tasa-arvoinen Suomi.

Kamppailu rahan valtaa vastaan jatkuu

Tänä päivänä niin Suomessa kuin joka puolella maailmaa kamppaillaan edelleen köyhyyttä vastaan Joka päivä mielipidevankeja, ay-aktivisteja ja esimerkiksi tietyn etnisen taustan tai homoseksuaalisuuden takia vainottuja viruu vankiloissa ja maailman pakolaisleireillä.

Vapauden ja tasa-arvon puolesta kamppailivat vuosi sitten Arabi-kevään innoittamat sadat tuhannet Pohjois-Afrikan nuoret, kuin yhtä lailla Occupy Wall Street -liikkeen innoittamana kamppailu rahan valtaa vastaan eri puolilla maailmaa jatkuu yhä.

Samaan aikaan kun jatkamme työtä sosiaalisen tasa-arvon puolesta tämän päivän Suomessa ja maailmassa, emme saa unohtaa meitä edeltäneiden sukupolvien kamppailuja paremman ja tasa-arvoisemman huomisen puolesta. Siksi olemme tänään täällä aatteensa puolesta menehtyneiden punaisten muistomerkillä.

Me 2000-luvun vasemmistolaiset kunnioitamme tänään täällä heitä, jotka menettivät henkensä vuonna 1918 uskoessaan oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen.

Ote Juho Kujalan ”Kirotut” runosta:

Ja heräs orja kalpea ja hieroi silmiänsä
Ja toverilleen kuiskasi salaiset miettehensä.
Ja kuiskeen kuulee kolmaskin ja useampikin
Ja joukko karttuu – vannovi: Nyt kahleet murtuvi.

Ja huomaa joukon, mahti nyt mässäävä, kurja tuo
Ja rautakahleet raskahat se ympäri orjain luo.
Ja orjain ensi yritys se veriin tukahtuu
Verellä uhrein kastellaan se konnain sukupuu.

 

(Puhe pidetty Tuusulan hautausmaalla punaisten muistomerkillä 27.1.2012)

Jaa:

Yksi kommentti “1918 nuorten punaisten kapinahenki elää yhä kansannousuissa ja protesteissa

  1. Joonas Dachinger

    Kiitos. Kirjoita lisää juttuja Suomen vasemmiston historiasta v 1800-1900 luvuilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *