Koulutusta rahan vai ihmisten ehdoilla?

Olin torstaina puhumassa Keravalla kahdessa koulutusta käsittelevässä tilaisuudessa. Iltapäivällä sain kunnian osallistua ensimmäiseen Keravan nuorten ääni -tilaisuuteen paneelikeskustelijana. Tapahtuma oli järjestetty Keravan koulujen oppilaskuntien edustajien kuulemiseksi, eli kaikista kouluista oli edustus ja koululaiset olivat etukäteen laatineet liudan kysymyksiä aikuisille. Vastoin alkuperäistä tarkoitusta, olin koululaisten tentattavana paneelissa ainoana kaupunginvaltuutettuna, lisäkseni nuorten kanssa oli keskustelemassa liuta virkamiehiä aina kaupunginjohtajasta nuorisotoimen, ruokapalvelujen sekä kasvatus- ja opetustoimen päälliköihin.

Keravan nuorison edustajien päällimmäiset huolenaiheet liittyivät koulujen, etenkin Jaakkolan yläkoulun huonoon kuntoon ja heikkoon varustetasoon. Sompion yläkoululaisia kiinnosti kouluruoka, sen laatu, maku ja kehittäminen. Kouluruokaan käytetään Keravalla keskimäärin 0,85 euroa per annos, ja oppilaat olivat ihan aiheesta huolissaan tämän panoksen vähäisyydestä. Lisäksi ihmeteltiin, että miksi kouluista on kadonnut kello 16 asti opiskelevien iltapäivän välipala. Nuoret olivat myös kiinnostuneita koulujen turvallisuudesta, nuorisotilojen määrästä ja kunnosta, sekä erilaisista muista harrastusmahdollisuuksiin liittyvistä asioista.

Paavo Arhinmäki, Pia Lohikoski keskustelivat koulutuksesta opettaja Mikko Raunion johdolla.

Turvataan lähikoulut ja sivistysyliopistot

Illalla olin Keravan kirjastolla yhdessä Arhinmäen Paavon kanssa puhumassa koulutuspolitiikasta ja vastaamassa kysymyksiin. Itse edustin paikallista näkökulmaa keravalaisena kaupunginvaltuutettuna sekä kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenenä. Paavo puolestaan edusti valtakunnallista näkökulmaa kansanedustajana ja eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä.

Toki olimme molemmat puhumassa koulutuspolitiikasta nimenomaan vasemmistolaisesta näkökulmasta. Nostimme esiin visioita siitä, mihin suuntaan Vasemmistoliiton mielestä koulutuspolitiikkaa pitäisi viedä. Vasemmisto esittää lakia 20 oppilaan maksimiluokkakoosta. Haluamme säilyttää tasa-arvoisen maksuttoman koulutusjärjestelmän. Esitämme, että oppivelvollisuusikä pidennetään 18 vuoteen asti ja nuorille toteutetaan sekä koulutus- että työllistymistakuu. Koulutusjärjestelmän rahoitus on turvattava vahvistamalla valtion verotuspohjaa, jolloin voidaan turvata sekä lähikouluperiaate että sivistysyliopistoperiaate.

Rahan vai ihmisten ehdoilla?

Päivän anti kilpistyi ajatukseen siitä, miten arvotamme tärkeysjärjestyksen: järjestetäänkö yhteiskunnassamme koulutusta rahan vai ihmisten ehdoilla? Sama kysymys nousee esiin niin peruskoulujen luokkakokoihin, kouluruokaan ja koulurakennusten kuntoon, kuin myös yliopistojen riittävän rahoitukseen, aikuiskoulutuksen tuloksellisuustavoitteisiin ja koulutuksen maksuttomuuteen liittyen. Sama virsi rahan vähyydestä kaikuu oikeistopuolueiden ja virkamiesten suusta oli sitten lama tai nousukausi.

Jatkuva tehostamisen vaatimus on ajanut Keravan koulutoimen siihen tilanteeseen, että meillä on Uudenmaan toiseksi suurimmat luokkakoot ja meillä tuotetaan koulutuspalvelut selvästi naapurikuntia halvemmalla. Tästäkin huolimatta kaupunkimme johtava puolue kokoomus apureineen muista puolueista edelleen haluaa pitää voimassa koulutoimen säästöpolitiikan, jossa pyritään yhä löytämään lisää tehostettavaa.

Viime vuonna lakkautettu Kanniston koulu seisoo nyt tyhjillään, mikä on surullinen osoitus lyhytnäköisestä ”tehostamispolitiikasta”. Ja kun kaikki Kanniston lapset eivät nyt mahdukaan Savion kouluun, osa pienistä ekaluokkalaisista marssitetaan Killan kouluun asti. Lähikouluperiaatetta kannattavana olen sitä mieltä, että oikeiston olisi vihdoin myönnettävä virheensä, ja kumottava Kanniston lakkauttamispäätöksensä.

Keravalle tarvittaisiin lähivuosina lisää koulujen luokkatiloja, sillä lasten ikäluokat ovat kasvamaan päin, mutta silti emme ole saaneet vieläkään aikaan myönteisiä päätöksiä Kurkelan koulun laajennushankkeesta. Kun ei muka ole varaa. Kaiken rahassa mittaavat väittävät samaan aikaan, että muka haluaisivat (äänestäjien mieliksi) pienentää luokkakokoja, mutta kuitenkin ovat sitä mieltä, että jos Kurkelan koulu laajennetaan, on sen seurauksena joko Keskuskoulu tai Kalevan koulu lakkautettava. Olen jyrkästi eri mieltä. Nimittäin jos haluamme oikeasti pienentää luokkakokoja, on sitä varten oltava myös enemmän koulutiloja.

Vasemmisto = koulutuksen puolustaja

Nyt hallituksen ja EU-eliitin junailema tuki Kreikan talouden pelastamiselle osoittaa, että yhteiskunnassa rahaa kyllä riittää pankeille ja talousjärjestelmien takuiksi. Porvarihallitus on siis valmis laittamaan veronmaksajien rahoja kattamaan pankkien tappioita (kuten edellisenkin laman aikana), mutta ei hyvinvointivaltion yhteen keskeisimpään tasa-arvoa edistävään kulmakiveen, eli koulutukseen. Kaikkea mitataan nykyään koulutuksen sarallakin vain rahassa ja tehokkuudessa, niin aikuiskoulutuslaitokset, ammattikorkeakoulut kuin myös yliopistot on laitettu ruikuttamaan rahaa yritysmaailmalta.

Porvarihallitus on laskenut varakkaampien verotusta ja näin aiheuttanut kuntiin yhä kasvavia talousvaikeuksia. Kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttejaan, jotka kaiken lisäksi kohdistuvat valtionverotusta kipeämmin vähätuloisempiin, mutta siltikään rahat eivät tahdo riittää hyvinvointi- ja koulutuspalveluiden kunnossa pitämiseen. Joissain kunnissa on menty jopa opettajien lomautuksiin ja pienempiä lähikouluja lakkautetaan tehostamisen nimissä ympäri Suomea. Enää ei ihanteena tunnu olevan koulutuksen laatu ja tasa-arvo, ihmisten sivistystason kasvaminen tai yhteiskunnan kehittyminen.

Politiikan suunnanmuutos on välttämätön

Jos Suomella on varaa syytää miljardeja pankkien tukemiseen, on meillä yhtä hyvin varaa säätää laki 20 oppilaan maksimiluokkakoosta ja säilyttää tasa-arvoinen maksuton koulutusjärjestelmä. Meillä on myös varaa uudistaa koulutusjärjestelmämme siten, että oppivelvollisuusikä pidennetään 18 vuoteen asti ja nuorille toteutetaan sekä koulutus- että työllistymistakuu. Samoin kunnilla on oltava varaa säilyttää inhimillisen kokoiset ja yhteisöjen elinvoimalle tärkeät lähikoulut.

Koulutuksen arvostaminen on arvovalintakysymys ja siksi se sisältää myös ajankohtaisen poliittisen muutoksen vaatimuksen. Meillä on oltava tulevaisuudessa riittävästi voimaa tehdä toisenlaisia päätöksiä. Tarvitaan lisää selkeästi ja suoraselkäisesti vasemmistolaisia päättäjiä. Tarvitaan lisää päättäjiä, jotka haluavat järjestää yhteiskunnassa asiat, kuten koulutuksen, ihmisten eikä rahan ehdoilla.

Jaa:

2 Responses to “Koulutusta rahan vai ihmisten ehdoilla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *